Huhtikuun ostokset

polku

 

Hups, mutta täällä ollaan taas.

Yli kolmasosa vuotta on takanapäin, onnistuneesti ostamatta juurikaan mitään. Huhtikuussa en ostanut muuta kuin ne juoksulenkkarit, joista aiemmin jo kirjoittelin pariinkin otteeseen. Aurinko houkutteli juoksemaan, niinpä kävin ostamassa kengät. Nyt on hyvä juosta ja voi miten ihania aurinkoisia lenkkeilypäiviä onkin toukokuussa ollut!

Vaatteet ovat edelleen ainoa asia, mitä minulla tekisi mieli ostaa. Muita mielitekoja ei juuri ole ollut, paitsi hirveästi haluaisin ostaa yhden kirjan kielenopiskeluun. Mutta en ole ostanut, vaan olen sen sijaan opiskellut netistä. Ei se minusta kuitenkaan ole sama asia, varsinkaan harvinaisemman kielen osalta. Uuden kielen perusteiden opiskelu kunnon kirjasta on kyllä tehokkainta.

Vaatevaraston suunnittelun kannalta tämä ostamattomuus on aivan loistava asia. Kun sitkeästi ei osta yhtään uutta vaatetta, huomaa mitä oikeasti käyttökelpoista vaatekaapissa on ja mitä entisten lisäksi todella tarvitsisi. Ensimmäinen ostos on ehdottomasti joku laadukas, ohut ja sittenkin musta neuletakki tai muu vastaava takkimainen yläosa. Minulla on niin monta hyvää puseroa, mekkoa tai tunikaa, joiden päälle sellainen olisi helppo napata mukaan työkeikoille. Yksivärinen musta käy niin monen jo omistamani vaatteen kanssa ja sopii eri tyylisiin tilanteisiin. Toinen puuttuva asuste on vyö, en nimittäin omista yhtään vyötä. Minulla on yksi mekko, joka kaipaa leveän mustan vyön ollakseen käyttökelpoinen ja vyön kanssa se olisi suorastaan loistava.

Huhtikuussa siivosin myös jälleen ristipistovarastoa ja myin aika paljon kaikenlaista nettikirppiksellä. Muuten ei mitään isompaa järkkäilyrumbaa ole ollut. Varastossa on pari pahvilaatikollista vanhoja koulupapereita setvimättä, ne käyn läpi tässä kesän aikana (= nakkaan paperinkeräykseen). Onko teillä ilmassa kevätsiivouksen tuntua?

Avaraa tilaa

  
Listasin tammikuussa kirkkaimpia periaatteitani, eli miksi vähennän tavaraa. Palaan noihin periaatteisiin aina vähän väliä, myös näissä blogikirjoituksissa, ettei totuus unohtuisi eikä minimalismista tulisi elämän tarkoitus. 

Yksi tärkeimmistä syistä on se, että siistissä ja avarassa on helpompi hengittää. Siistissä ja avarassa mahtuu myös liikkumaan ilman että tarvitsee väistellä mitään.

Inhosin yli kaiken sitä kun joka nurkassa oli joku laatikko, lipasto, pöytä tai muu. Olen tästä kodista kahden vuoden aikana vähentänyt aika monta huonekalua. Uusiin koteihin on lähtenyt ihan käyttötavaroista yksi sohva ja kaksi isohkoa hyllyä plus joitain pienempiä huonekaluja. Tarkoituksella tyhjensin nuo hyllyt turhasta, että sain ne pois.

Nautin joka päivä siitä, että täällä on tyhjää tilaa, enemmänkin kuin tarpeeksi! Mahdun kävelemään ympäriinsä ilman että tarvitsee varoa mitään. Mahdun levittämään joogamaton moneenkin kohtaan ilman että minun tarvitsee raivata mitään tieltä pois. Voin levittää olohuoneen ihanan vihreän futon-sohvan sängyksi milloin vain, loikoilla siinä ja heilutella sitten sen vieressä vaikka jumppakeppiä. 

Olen aina tykännyt avarasta, paikoista joissa mahtuu hengittämään. Kuva on pari päivää vanha, viikonloppureissusta Tanskasta. Siellä pohjoiskärjessä ja länsirannikolla kevätaurinko paistoi, meri oli kaunis ja tuuli tuima. Sydän ja sielu tankattu taas, ihania maisemia!

 

 

Maaliskuun ostokset

Maaliskuu oli sellainen hulinakuukausi, että en pitänyt kirjaa uloskannetuista tavaroista samalla tavalla kuin helmikuussa. Mitään hurjempaa siivousta en muistaakseni tehnyt, paitsi että loppukuusta myin vähän ristipistotavaraa, ehkä parikymmentä lehteä/mallia/kirjaa lähti uuteen kotiin. Ai niin ja ristipistolankoja lahjoitin isot laatikolliset seuraavalle sukupolvelle, tosin voin sieltä tarvittaessa hakea itselle.

Mutta… olen ostanut neljä vaatetta – juhlamekon, siihen sopivan huivin, sukat samaan asuun sekä sitten kympin farkut.

Tarkoitus ei ole edelleenkään ostaa mitään, mutta minulla ei ollut juhlamekkoa. Tai on musta, mutta se ei nyt vaan mitenkään sopinut tähän tilaisuuteen. Maksoin mekosta, huivista ja sukista yhteensä 165 euroa, mikä on minusta ihan kohtuullinen hinta siihen nähden, että mekko menee kaiken järjen mukaan pitkään ja on aivan ihana! Huivia voin käyttää arkenakin. Mielenkiinnolla odotan montako kertaa mekkoa tänä vuonna pidän, montako kertaa juhlamekkoja nyt ylipäätään pidetään? Minun ajatus on, että juhlamekkoa pitää pitää monta kertaa, että se hintansa haukkuu. No, ainakin kahdet sellaiset juhlat on jo tiedossa alkukesästä mihin tuon mekon laitan päälle.

Farkut olivat hyvä alelöytö. Lähdin lopulta siis varta vasten ostamaan niitä uusia työfarkkuja, kun en vaan pärjää yksillä jotka ovat melkein rikki… En tiedä että saisiko kalliilla hinnalla tosi kestävät farkut? Farkkujen maailma on ihan täysi mysteeri minulle, mutta kun löysin kivat, jalkaan hyvät ja aivan superhalvat, niin ostin.

Siinä taisivat olla maaliskuun ostokset, muuta tavaraa en ole ostanut. Edelleenkin on helppoa kun ei tartte edes miettiä minkään ostamista. Nyt kun lumet alkavat sulaa näilläkin korkeuksilla, niin ne juoksulenkkarit ovat ainoat mietinnässä. Kysymys ei kuulu, että ”ostaako vaiko eikö ostaa?”, vaan pikemminkin että ”juostako vaiko eikö juosta?” Koska jos juoksen, niin lenkkarit on pakko ostaa.

 

Vaatekaapin punainen lanka – talvi

Kumpparit

Melkein kuukauden bloggaustauon jälkeen sujuvasti täällä taas. Oli monenmoista elämää täynnä maaliskuu, mutta palataanpa asiaan vaikeimman kautta, käsittelyyn vaatteet – ja huoh perään.

Useamman vuoden ajan olen halunnut löytää vaatekaappiini punaisen langan. Päätin jo jokunen vuosi sitten, että loppuviimein haluan omistaa vain vähän vaatteita, mutta hyviä, sellaisia joita oikeasti käytän ja joista tykkään. Minua ahdistaa ajatus liian suuresta määrästä vaatteita. Ne menevät minulla helposti sekasotkuun, enkä halua nähdä sotkua enkä siivota sitä. En myöskään halua käyttää tolkuttomasti aikaa sen miettimiseen, mitä laitan päälle. Tykkään väreistä, mutta mustakin on suosikki.

Päätin lähestyä punaista lankaa ensisijaisesti minimoimalla uusien vaatteiden ostamisen ja toissijaisesti käymällä läpi olemassaolevia. Erityisesti pyrin välttämään paniikkiostoja, ennen työ- ja lomareissuja. Aika hyvin olen siinä suunnitelmassa pysynyt, tosin viime keväänä ostin muutaman vaatteen melko pikaisesti, yhtä työreissua ja yhtä lomareissua varten. Ainakin yhden niistä kannoin reissun jälkeen kirpparille, vikaostos!

Poistetuista suurin osa on ollut kulahtaneita kotivaatteita. Matonkudekelpoiset menivät äidille matonkuteeksi, luutukelpoiset (esim. t-paidat) leikkasin itselle sopiviksi luutupaloiksi pussiin siivouskomeroon. Väärän kokoisia tai muuten käyttämättömiä hyviä vaatteita olen vienyt Konttiin.

Olen lykännyt ja lykännyt tietoista miettimistä, mutta tsekkaan nyt tänä vuonna vuodenaika kerrallaan kaiken ja mietin mikä on tilanne. Ensimmäisenä käsittelyyn talvivaatteet, tässä talven ja kevään rajalla.

Talvikengät

Kenkäpuoli kaikkinensa on aika hyvin hanskassa. Talveksi minulla on kahdet kengät – lämpimät ihanat pitkävartiset Sorelit pakkasille ja matalavartiset punamustat nilkkurit lauhemmalle talvisäälle. Molemmilla on hyvä kävellä, ovat hyvät farkkujen kanssa ja tulevat kaiken järjen mukaan kestämään vielä vuosia. Noiden lisäksi minulla on värikkäät, raidalliset kumisaappaat sekä mustat korkeakorkoiset talvisaapikkaat. Saapikkaat ovat TOSI vanhat, mutta hyväkuntoiset mokkanahkaiset. Pidin niitä tänä talvena tasan yhden kerran mekon kanssa. Olen miettinyt niitten viemistä kirpparille, mutta toisaalta olisin ollut totaalisesti pulassa ilman niitä sen yhden kerran. Korollisia, matalia mustia vuorettomia kevät-/syksynilkkureita pidän myös talvella silloin tällöin, jos on kuiva pikkupakkanen.

Kesäkenkäosastokin taitaa olla melko lailla ok. Ainoa mitä tarvitsen ehdottomasti on uudet lenkkarit, jos meinaan juosta tänä keväänä/kesänä. Mutta niistä lisää keväämmällä.

Ulkovaatteet

Talvitakkipuolikin on kunnossa, minulla on mummilta peritty ainakin neljäkymmentä vuotta vanha lampaan kelsiturkki kovia pakkasia varten sekä kevyempi musta pitkä talvitakki, jota pidän käytännössä jatkuvasti. Sitten on punainen toppatakki kävelylenkeille. Pikkupakkasilla olen pitänyt lenkillä ohutta hupparia ja pistänyt alle enemmän vaatetta. Kaikki ovat vanhoja, musta talvitakki uusin (pidän toista tai kolmatta talvea nyt), enkä tartte useampaa talvitakkia.

Kevät-/syksytakki puuttuu, minulla on vanha musta trenssi, joka on aikansa elänyt. En usko että juurikaan pidän sitä enää tänä keväänä. Pariisissa minulla oli mukana pelkästään poncho, joka oli aivan sopiva sinne. Joinain kylmempinä aamuina oli vähän viileää, mutta ei se haitannut. Tuo Noonin Ponzo on tosi kätevä reissatessa ja autolla ajaessa, lämmin ja nätin violetti sekä sopiva työreissuillakin. Luulen että se saa tänä vuonna korvata takin monta kertaa. Olen saanut sen kolme-neljä vuotta sitten ja se on tosi hyvässä kunnossa edelleen.

Pipoja, lapasia, villasukkia ja huiveja on asteikolla ”sopivasti … … liikaa”. Ajatuksena on, että jos kaikkia olemassaolevia käytän säännöllisesti ja pystyn ne säilyttämään siististi, niin silloin niitä on sopivasti. Ainakaan en tarvitse yhtään ainoaa lisää.

Sisävaatteet

Sisävaatesavotta kesti vuosia, huoh. En tosiaankaan ole ikinä ollut mikään himoshoppailija, päinvastoin, mutta minulla on ollut kaapissa liikaa lähinnä kotivaatteita ja osa niistä tosi vanhoja, pehmeäksi kuluneita ja ihania. Mutta ihminen ei tarvitse kovin montaa kotivaatetta, varsinkin jos tykkää pitää niitä muutamia samoja koko ajan! Noh, olen pikkuhiljaa siivoillut turhia ja rikkinäisiä pois ja tällä hetkellä kaikki vaatteet mahtuvat hyvin ja väljästi paikoilleen ja tiedän mitä minulla on.

Yksi tämän vuoden tavoite on siis miettiä että mitä vaatteita oikeasti tarvitsen, niin sitten voin myöhemmin hyvällä mielellä hankkia puuttuvia. Enkä puhu nyt niistä kotivaatteista, vaan työvaatteista ja muista ihmisten ilmoilla pidettävistä vaatteista. Kotiin tullessa vaihdan yleensä aina heti vaatteet.

Tähän mennessä olen tajunnut ainakin sen, että minulla pitää olla yhdet siistit tummat farkut ja mieluusti jotkut toiset tummat housut. Niitä toisia tummia housuja minulla ei tällä hetkellä ole, paitsi vanhat vanhat mutta siistit suorat mustat, joita voi pitää töissä silloin harvoin kun tarttee jotain siistimpää kuin ne siistit tummat farkut. Suunnitelmissa on siis ostaa ne toiset tummat ensi vuonna. Mekot/tunikat on kivoja myös, mutta en ole päässyt vielä miettimisessä sinne asti. Minulla on pari hyvää, joita käytän säännöllisesti.

Nuo työfarkut alkavat olla sellaisessa kunnossa että niitä ei kohta voi töissä enää pitää, enkä tiedä miten pärjään ostamatta uusia. En varmaan mitenkään. Ensiavuksi paikkasin kuluneet haarukset ompelemalla sisäpuolelle paikat (ei ne mihinkään näy kun siististi paikkasin) ja olen vielä voinut pitää, huolettomimmin pitempien puseroiden kanssa.

Yläosana käytän talvella töissä mieluiten tummaa/yksiväristä neuletakkia topin tai t-paidan kanssa. Tällä hetkellä minulla on kaksi kivaa neuletakkia syksy- ja talvikäyttöön, tummemman ja vaaleamman harmaa. Yksi ohut musta on jo siinä rajalla, että vielä just just joskus töihin laitan sen päälle, mutta sen tilalle täytyy jossain vaiheessa hankkia uusi. Ei ehkä musta (kissankarvat…), vaan jotain sinne päin.

Plaah, nyt alkoi jo väsyttää vaateasiat 🙂 Jatkan sisävaateasiaa ja muutakin vaateasiaa keväämmällä. Oletteko löytäneet vaatekaapin punaista lankaa, vai onko se edes hukassa tai ylipäätään hakusassa?

Helmikuun ostokset

Helmikuu on lopussa, niin tsekkaillaan ostoksia. Sama virsi jatkuu, eli mitään tavaraa en ole ostanut, paitsi ne lahjaksi menevät 11,50 euron käsityömessuostokset Pariisista. Päivittäistavaroita olen ostanut muutamia, kuten uuden tiskiharjan entisen tilalle, leivinpaperia sekä hiuslakkapullon. Olen pärjäillyt ilman hiuslakkaa reilut puoli vuotta, nyt ostin kun alkoi tuntua että pää leviää hiusten kanssa (yritän kasvattaa niitä pitemmäksi). En jaksanut vieläkään etsiä luonnollisempaa vaihtoehtoa, vaan ostin tutun hajusteettoman, jota olen käyttänyt vuosia.

Ulos kannoin n. 70 tavaraa. Siinä ei ole ihan kaikki, koska en ole kirjannut ylös kaikkea roskiin heittämääni. Siivoilin kirjepapereita, -kuoria ja sen semmoista paperitavaraa ja pistin kiertoon osan sekä nakkasin muunmuassa muutaman toimimattoman kynän pois. Roskiin olen nakannut myös pari rikkinäistä tai muuten kamalaa koria, yhdet kengät ja sen semmoista. SPR:n Konttiin kannoin kolmisenkymmentä tavaraa, pääasiassa vaatteita ja kirjoja. Ystävälle annoin kahdeksan kirjaa mukaan ja Taito-shopin neulekeräyskampanjaan vein 15 rikkinäistä tai paritonta sukkaa ja lapasta.

Lahjaksi sain kolme tavaraa, plus kukkia ja ruokaherkkuja joita en laske. Sain siis sen avaimenperän, jääkaappimagneetin ja äidin ompeleman ihanan bambuisen kestotiskirätin ystävänpäivänä.

Kauheasti ei ole edes tehnyt mieli ostaa mitään. Citymarketissa katselin vähän jouluvaloja kun olivat 70%:n alennuksessa. Rakastan jouluvaloja, mutta oikeasti, niitä on sopiva määrä nyt. Ainoa mitä tekisi mieli ostaa, on vaatteet. Osa työvaatteista alkaa vedellä viimeisiään enkä tiedä miten pitkälle pärjään ostamatta. Liukkailla keleillä ajattelin tosissani myös niitä nastalenkkareita, joista olen jo useamman talven haaveillut, mutta toistaiseksi olen edelleen liukastellut tavallisilla. Kohtahan nuo lumet sulavat pois.

Minimalismin ideahan ei missään nimessä ole olla tällä lailla ostamatta. Tämä ostamattomuus on vain oma tämän vuoden kokeiluni. Vaatteita ostin viime vuonnakin hyvin vähän, koska päätin että haluan saada jonkunlaisen punaisen langan vaatevarastooni ennenkuin hankin lisää. Yritän miettiä tätä vaateasiaa sitä kautta, että mitä pidän eniten ja minkälaisissa vaatteissa viihdyn.

On oikeastaan älyttömän helppoa kun ei tarvitse edes miettiä että ostaisinko jotain. Ensin minua mietitytti että miltä tuntuu kun jossain on ale, tuleeko olo että tartten jotain? Pitkään tuijotin postissa tullutta Espritin 10 euron alennuskuponkia ja mietin että pitäisikö nyt käydä ostamassa vaikka ne farkut. En käynyt, kun en vielä tartte. Mutta ei tarvitse siis edes ajatella, että kävisinkö jossain kaupassa, ei tartte lukea mitään kauppojen uutiskirjeitä, eikä surffailla nettikaupoissa.

Oletteko joskus kokeilleet olla ostamatta mitään tai kiinnostaako ajatus ylipäätään? Vai tuntuuko ihan hullulta?

 

Kundaliinijoogaa ja sipulikeittolihapullia

2016/02/img_5031.jpg

Hoksasin lihapullia tehdessä, että pikkasen ristiriidassa ehkä tämä touhuaminen tänään, joogaa ja lihapullia… Olin päivällä nautiskelemassa pari tuntia kundaliinijoogakurssilla. Ihana kokeilla jotain ihan uutta, voi että aina pää tuulettuu! Oli hyvin mielenkiintoista ja erittäin rentouttavaa, en ehkä osaa tässä vaiheessa vielä muuta siitä sanoa. Huomenna vielä toinen parituntinen perään, mukavaa.

Muutenkin viikonloppu on sujunut uuden merkeissä. Eilen kävin kasvohoidossa, ensimmäisen kerran varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Ihanaa oli sekin, kirjoittelen siitä lisää jossain vaiheessa myöhemmin. Kävin myös hakemassa ensimmäistä kertaa REKO-lähiruokaryhmän jakotilaisuudesta kananmunia ja Highlander-luomujauhelihaa. Olen tuota Sydänmaan luomulihaa ostanut muutamia kertoja aiemminkin aikaa sitten, mutta nyt liityin REKO-ryhmään, jonka kautta sitä nykyään myyvät.

Niinpä tein sitten tänään pitkästä aikaa liharuokaa, sipulikeittolihapullia. Minusta ne vaan ovat niin älyttömän hyviä tuosta vähärasvaisesta lihasta tehtynä, Sysmän luomusipulikeitolla maustettuna. Ekopaastoa tuumatessa olen ajatellut, että täytyy kokkailla enemmän itse. Viime aikoina en ole niin usein päässyt valmiiseen lounaspöytään ja muutenkin olen istunut taas työreissuja auton ratissa, niin on pitänyt oikeasti suunnitella, että tulee syötyä kunnolla.

Onko REKO tuttu juttu? Täytyy perehtyä muihinkin tämän alueen tuottajiin, nyt en ehtinyt ajatella muita, vaikka paljon muutakin mielenkiintoista siellä olisi ollut myynnissä.

PS. Yritän ajastaa eli kirjoittaa etukäteen tästä eteenpäin blogikirjoitukset, että ne todellakin ilmaantuisivat tänne maanantaina ja perjantaina. Työkuviot on vähän sotkeneet kirjoitusjärjestystä.